Korjaushirsirakentaminen

Tyypillisä korjattavia kohtia vanhassa hirsitalosa ovat alimpien hirsien lisäksi ikkunan aluset ja välipohjan lämpövuotokohdat, sisänurkkien taitekohdat, sekä vaikkapa betoniportaiden tai vesipisteiden läheisyydessä sijainneet hirret. Vuosikymmenten aikan tehtyjen muutos- ja “parannustöiden” tulos on usein karua katsottavaa. Huonejärjestyksen ja oviaukkojen siirtelyllä paikasta toiseen on heikennetty monta hienosti veistettyä taloa, niin että seinät ovat lähteneet karkailemaan. Yksi vitasaus ovat pitkänurkkaiset rakennukset, joista on muotivillityksen innoittamana sahattu nurkat lyhyeksi. Nurkan pitopuu on tällöin hävinnyt ja usein nurkat ovat levinneet tämän seurauksena rajusti.
Korjausrakentamisessa puhutaan restauroinnista, konservoinnista ja rekonstruktiosta. Restaurointi on yleisesti vanhan korjaamista, konservointi vanhan säilyttämiseen tähtäävää toimintaa ja rekonstruktiointi on vanhan kopioimista. Karkeasti korjaushirsityöt voitaisiin jakaa kahteen pääluokkaan: Piiloon jäävän hirsirakenteen korjaus, jossa tärkeintä on tekninen toimvuus, ei sievä ulkomuoto ja näkyviin jäävän hirsityön korjaamista, jolloin lopputuloksen täytyy myös näyttää hyvältä ja mahdollisimman samalta kuin alkuperäinen hirsityö. Tällöin veistäjä saa tarttua piilukirveeseensä ja koittaa jäljitellä sata vuotta sitten hakattujen maalujen rytmiä.

Kengityksen haasteet

Usein uutta korjauskohdetta ensimmäisen kerran silmäillessä pääsee huokaus jos toinenkin. Moni projekti on alkuun näyttänyt, jos nyt ei mahdottomalta, mutta ainakin erittäin haastavalta. Lahoa siellä pehmeää tuolla, yksi nurkka puoli metriä muita alempana, jatkettuja hirsiä, siirrettyjä aukkoja, ahtaita paikkoja, lasinsiruja ja rotan jätöksiä talon alla ja ennen kaikkea useampi kymmenen tonnia painoa alimpien vaihdettavien hirsivarvien päällä. Jos hirsiä halutaan vaihtaa talon alle tai seinän väliin asianmukaisesti ja sovittaa nurkkasalvokset tarkasti, on saatava työtilaa; kehikkoa on siis nostettava.

Purkuhommia

Monelle tulee yllätyksenä kuinka mittavat valmistelu- ja purkutyöt voivat olla edessä kun hirsirunkoa ryhdytään korjaamaan. Tilanteet vaihtelevat tapauksittain mutta pääsääntöisesti vaihdettava hirsi pitäisi olla näkyvillä ja työtilaa sen ympärillä molemmin puolin. Eli ei kun lattiat auki. Usein alapohjan kannattajat on salvottu alimpiin hirsiin. Jos nämä hirret vaihdetaan, myös lattian kannakkeet täytyy salvoa uudestaan. Ennen talon nostamista pitää irroittaa myös ikkunat ja huolehtia että kaikki rakenteet ovat reilusti irti hormeista. Usein korjaushirsikohteet ovat museoviraston tukemia ja valvomia. Museokohteiden purkamisessa vaaditaan hieman enemmän kärsivällisyyttä, sillä voi olla että lattialankut, listat ja paneelit halutaan ehjänä talteen. Korjauskohteen laajuuden määrittely ja itse työ sujuu siis parhaiten kun rakennus on puhtaalla hirsipinnalla molemmin puolin ja lattiat ja ikkunat on purettu.

Kohti nostoa

Rakennuksen nosto kannattaa valmistella huolella. Nostopisteitä tulee olla mielummin liikaa kuin liian vähän. Mitä useampi nostopiste sen turvalisempi nosto; yksittäiselle tunkille tulee vähemmän painetta ja jos joku nostopiste sattuu pettämään, on vieressä toinen ottamassa painon vastaan. Kun on tarkoitus nostaa kokonainen talo ilmaan on kaluston syytä olla riittävän järeää. Följarit ovat parruja tai pelkkahirsiä, jotka kiinnitetään kierretangoilla vastakkain seinän molemmille puolille. Parrujen tehtävä on paitsi toimia nostopisteenä, myös tukea hirsiseinää ja estää sitä vääntymästä mutkalle. Följarit saisivat olla vähintään n. 5 tuumaa vahvoja, ohuemmat lähtevät helposti vääntymään. Följarit kiinnitetään n. 20mm kierretangoilla n. Kolmesta kohdasta jäävään, ehjään hirsiseinään. Följareiden alle tulee tunkit ( yli 20 tonnia ), mutta usein kivijalka on pullahdellut sen verran tai luonnonkivisokkelin pinta elää siten, että tarvitaan kengitysrautoja. Kengitysrauta on järeä kulmarauta, joka pultataan foljareihin ja näin saadaan siirrettyä tunkkauspistettä kauemmas kivijalasta. Kengitysrautoja ei rautakaupasta saa, vaan ne täytyy itse tehdä tai teettää. Raudan lujuudesta ei näissäkään kannata tinkiä, kengitysraudan pettäminen kesken noston voisi olla kohtalokasta. Maaperä tunkkien alla kannattaa varmistaa, tasoittaa ja tampata sekä tehdä tukeva vaakasuora ja laaja-alainen peti, jonka päälle tunkit saa tukevasti. Usein silti ensimmäisen tunkkauskierroksen paine menee maahan päin ja maa tunkkauspedin alta vasta tiivistyy. Tässä vaiheessa kannattaa vielä tarkistaa, että tunkkien alusta ovat edelleen vaaterissa. Kesken noston kallistuva ja karkuun ampaiseva tunkki on eräs suurimmista riskeistä, joita nostoon liittyy.

Talo ylös hirret väliin, talo alas

Korjaushirsityössä työmäärän painopiste on usein juuri purkamisessa, vaihdettavan alueen rajaamisessa ja noston valmistelussa ja talon tukemisessa. Kaiken tämän jälkeen itse hirren vaihto ei ole juuri veistämistä kummempaa. Valitaan sopiva hirsi, piirretään, veistetään ja kenties hankalassa paikassa sovitetaan kerran tai pari. Tapin reikien poraamisessa voi joutua käyttämään tavallista enemmän mielikuvitusta ja kivijalka tai lattiankannattajat, ahtaat tilat ja monet muut pienet jutut toki vielä tuovat lisähaastetta, mutta kun sopiva työtila on saatu ja talo ilmassa, loppu sujuu jo melko jouhevasti.

Hyvin suunniteltu…

Hyvä etukäteissuunnittelu, kunnollinen kalusto, sopivat hirret, selkeästi rajattu vaihdettava osa… siinä joitakin onnistumisen edellytyksiä. Usein vaikkapa oikea työjärjestys voi olla ratkaisu vaikeaan kohteesen, jossa voi olla haaste saada oikean pituinen hirsi pujotettua tai nostettua varsinaiseen korjauskohtaan. Tai rakenteiden tukeminen ja vaihtaminen yhtäaikaa portaittain yms. Kun taas seuraavan kerran tuumailemme korjattavan kohteen äärellä, on hyvä muistaa että helppoa kengitysurakkaa ei olekaan ja valmiiksi ne edellisetkin urakat tulivat.

Korjauskohteitamme >